Itsemurhan tehneiden läheisille

Itsemurhan tehneen läheisen edessä on vaikeita kysymyksiä.

Vasta kun itsemurhan tehneen läheinen on kohdannut asiaan liittyvät, usein ristiriitaiset tunteet, löytyy itse suruprosessille enemmän tilaa.

Itsemurha eroaa muista kuolemista siinä, että kysymykset ja niihin liittyvät tunteet ovat erityisen vahvoja. Itsemurhasta tiedon saaneen läheisen ensimmäinen reaktio on usein tapahtuman kieltäminen. Sen jälkeen esiin nousevat vaikeat kysymykset: Miksi? Mitä jos? Olisiko pitänyt huomata jotakin? Olisiko tapahtuneen voinut jotenkin estää?

Jos itsemurhan tehnyt ei ole jättänyt mitään viestiä, läheiset yrittävät mielessään miettiä syitä tekoon. Pinnan alla saattaa kuplia myös suuttumus itsemurhan tehnyttä kohtaan. Tämän tunteen ääneen lausuminen voi tuntua erityisen vaikealta.

Läheisistä saattaa myös tuntua, ettei tapahtuneesta voi puhua avoimesti – itsemurhaan yhdistyy häpeää. Kun tunteet lukitaan sisälle, suruprosessi ei pääse kunnolla alkamaan. Apu löytyy useimmiten puhumisen ja asioiden avaamisen kautta.

Hae keskusteluapua

Asian käsitteleminen avoimesti perheen, suvun ja ystävien kanssa auttaa suruprosessissa. Myös lapsille tilanteesta kannattaa puhua avaamalla tosiasiat. Salailu ja asioiden peittely eivät ole hyväksi.

Keskusteluapua ammatti-ihmisten kanssa saat oman seurakuntasi papeilta ja diakoniatyöntekijöiltä sekä kuntasi kriisipalveluiden kautta (Etelä-Pohjanmaan sosiaalipäivystys)
 

Sururyhmästä saa parhaan tuen, kun tapahtumasta on kulunut vähintään kaksi kuukautta. Alun tunteiden käsittelyyn on enemmän apua henkilökohtaisesta tapaamisesta ammattiauttajan kanssa.

Kaikilla on sama toivo

Usein itsemurhan tehneen läheiset pohtivat, mitä heidän rakkaalleen tapahtuu kuoleman jälkeen.

Itsemurha on kuolema muiden kuolemien joukossa. Jokaisella ihmisellä on sama toivo, että Jumala armahtaa ja hyväksyy hänet sellaisenaan. Tämä lohdutus kuuluu myös itsemurhan tehneen läheisille.

Rakkaus ja läheisyys eivät katoa

Kun itsemurhan tehneen läheinen on kohdannut asiaan liittyvät, keskenään usein ristiriitaiset tunteet, löytyy itse suruprosessille enemmän tilaa.

Vaikka läheinen ihminen kuolee, hänen kanssaan koettu rakkaus ja läheisyys eivät katoa mihinkään. Surun kanavoituminen kaipaukseksi ja ikäväksi auttaa elämässä eteenpäin.