Yhteisvastuukeräys 2026 käynnistyy sunnuntaina 1.2.2026. Yhteisvastuu lievittää ikääntyvien hätää. Kampanja keskittyy vanhenemiseen liittyvään pelkoon pärjäämisestä. Lahjoitusvaroin lievitetään ikääntyneiden ja heidän läheistensä hätää.
Suomessa on miljoona yli 70-vuotiasta. Moni elää kotonaan yksinäisenä ja pelkää, ettei pärjää. Vuonna 2026 autamme heitä, jotka sinnittelevät. Vuonna 2026 keskitymme siihen, ettei yksikään iäkäs jäisi heitteille kotona tai kriisin keskellä, sanoo varainhankinnan päällikkö Ruut Lemmetyinen Kirkkopalvelut ry:stä.
Vuonna 2026 keräyksen tuotto ohjataan kotimaassa Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien kautta paikalliseen auttamistyöhön sekä Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n etsivään vanhustyöhön. Kansainvälinen kriisiapu ohjataan Suomen suurimman kehitysyhteistyöjärjestön Kirkon Ulkomaanavun kautta.
30 % keräyksen tuotosta ohjataan Suomen evankelis-luterilaisille seurakuntien diakoniatyöhön paikallisesti. Seurakunnissa tehtävä vanhustyö on laaja kokonaisuus, ja että sen käytännöt ja työmuodot vaihtelevat eri puolilla Suomea. Yhteistä on se, että työ vastaa paikallisiin tarpeisiin ja muuttuvaan arkeen.
Keräyksen tuotosta 20 % ohjataan Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton VALLI ry:n koordinoimaan etsivään vanhustyöhön. Kaikki ikääntyneet eivät löydä apua itse. Osa jää näkymättömiin, ilman palveluja ja ilman seuraa. Etsivä vanhustyö etsii ne, jotka ovat vaarassa jäädä yksin, ja tuo heidät avun ja yhteisön piiriin. Tämä työ on elintärkeää, sillä yksinäisyys lisää riskiä sairauksille, masennukselle ja jopa ennenaikaiselle kuolemalle. Etsivä työ ei ole vain palvelu – se on välittämisen kulttuurin ydin.
50 % keräystuotoista ohjataan kansainväliseen työhön: Kirkon Ulkomaanavun (KUA) katastrofi- ja jälleenrakennustyöhön sekoulutukseen maailmaan kriisikohteissa.
Yhteisvastuu auttaa ilman ehtoja, sillä jokainen ihminen on avun arvoinen.
evl.fi
valli.fi
kirkonulkomaanapu.fi
Vuonna 2026 Yhteisvastuukeräyksen suojelijana toimii tasavallan presidentti Alexander Stubb, joka pitää keräyksen avajaispuheen sunnuntaina 1.2.2026. Puhe lähetetään TV1:ssä heti avajaisjumalanpalveluksen jälkeen ja löytyy myöhemmin Yhteisvastuun verkkosivuilta ja Yle Areenasta. Yhteisvastuukeräyksen avajaisjumalanpalvelus pidetään Turun tuomiokirkossa ja lähetetään Yle TV 1:ssä 1.2.2026
Keräys käynnistyy helmikuussa SU 1.2.2026 ja jatkuu 31.12.2026 asti. Keräyslupa on voimassa koko vuoden ajan, mutta aktiivisin keräyskausi ajoittuu helmi-maaliskuulle. Ilmajoen seurakunnassa keräys toteutetaan lipaskeräystempauksina ja sähköisellä lahjoitustavalla. Lisäksi on monenlaisia tapahtumia keräysvuoden aikana. Kerääjäksi ja/tai talkoolaiseksi voi ilmoittautua diakoniatoimistoon.
Kirkkohallituksen asiantuntija Irene Nummelan mukaan evankelis-luterilainen kirkko ja sen seurakunnat ovat Suomessa merkittävä vanhustyön toimija. Työ ulottuu taloudellisesta avusta ja konkreettisesta arkiavusta aina henkiseen ja hengelliseen tukemiseen. Seurakuntien tekemä vanhustyö ei ole vain yksittäisiä palveluja, vaan rinnalla kulkemista. Se tarkoittaa kohtaamista, kuulluksi tulemista ja sitä, että ihminen saa olla arvokas omana itsenään.
Seurakunnat jakavat esimerkiksi ruokakasseja ja kauppojen ostokortteja sekä tarjoavat mahdollisuuksia edulliseen ruokailuun kohtaamispaikoissa. Monissa seurakunnissa järjestetään myös ryhmä-, retki- ja leiritoimintaa, kuoroja iäkkäille sekä raamattupiirejä ja hartaushetkiä. Palvelutaloissa vieraillaan säännöllisesti, ja ryhmätoimintaa viedään sinne, missä ikäihmiset jo asuvat. Kotikäynnit ovat keskeinen osa vanhustyötä. Diakoniatyöntekijät tekevät ammatillisia kotikäyntejä, ja vapaaehtoiset täydentävät työtä omilla vierailuillaan. Joissakin seurakunnissa toimii myös arkiapuryhmiä ja niin sanottuja arkienkeleitä, jotka auttavat pienissä mutta merkityksellisissä arjen asioissa. Kaikki eivät itse osaa tai uskalla pyytää apua, ja siksi etsivän vanhustyön merkitys on kasvanut.
Vanhustyötä tekevät diakonit, diakonissat ja muut seurakuntien työntekijät kohtaavat työssään yhä vaikeampia tilanteita. Vanhusten kokema yksinäisyys on selkeästi lisääntynyt, ja monet iäkkäät ihmiset asuvat yksin kotona yhä huonokuntoisempina. Tarvittavia palveluja vaikeaa saada kotiin. Lisäksi seurakuntien työntekijät kohtaavat työssään vanhusten kokemaa kaltoinkohtelua, esimerkiksi tilanteita, joissa iäkästä ihmistä käytetään taloudellisesti hyväksi.
Myös päihderiippuvuuden lisääntyminen ikäihmisten keskuudessa näkyy seurakuntien työssä. Digitalisoituminen on puolestaan lisännyt palveluohjauksen tarvetta. Monelle ikäihmiselle sähköiset palvelut ovat haastavia, ja seurakunnista haetaan apua niiden ymmärtämiseen.
Nepalin maaseudulla ikäihmiset ovat oman onnensa varassa. Yhteisvastuu auttaa vuonna 2026 ikääntyviä ihmisiä myös maailman köyhimmissä olosuhteissa.
Aviopari Gopal ja Madhavi Tamrakar Nepalista valmistavat yhteistyössä kuparisia patoja myyntiin. Madhavi tuo polttopuita ja käyttää laitetta. Gopal lämmittää metallin ja vasaralla lyömällä muokkaa sen padan malliseksi. Yhden padan valmistamiseen kuluu kaksi päivää aikaa. Myydäkseen padan, Gopal kävelee tunnin verran kylään, josta saa bussin myyntipaikalle. Padan myymiseen menee aikaa 1-10 päivää. Joskus kulut myyntipaikalle monena päivänä peräkköin ylittävät padan myynnistä tulevat rahat. Gopalla ja Madhavilla ei ole poikia, jotka pitäisivät heistä huolta. Gopal sanoo tekevänsä töitä niin kauan kuin jalat ja kädet toimivat. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Tee mahdollisuuksista totta. Lahjoita.
Lahjoittamalla Yhteisvastuukeräykseen autat nuoria Suomessa maailman kriisialueilla ottamaan askeleen kohti toivoa ja omia unelmiaan, sillä jokainen nuori tarvitsee mahdollisuuden.
Voit lahjoittaa lipaskeräyksen aikana kerääjille, sekä verkkopankkimaksuna osoitteessa yhteisvastuu.fi/ilmajoki
Alla ohjeet myös tilisiirto- ja MobilePaylahjoitukseen.
Dulari Devi ja Gogal ovat toistensa ainoa turva
Avioliitto oli Gogal Malikin vanhempien järjestämä. Suurin osa yhteisön avioliitoista onkin järjestettyjä. Nyt Gogal, 67, ja Dulari Devi Domin, 66, ovat olleet naimisissa jo puoli vuosisataa.
Pariskunta istuu savesta ja puusta rakennetun talonsa varjossa punomassa verkkaisesti juhlakansalle myytäviä koreja. Nepalissa on haastattelun aikaan alkamassa syksyn, tai paikallisittain monsuunikauden, ensimmäinen isompi hinduväestön festivaalikausi. Käsin punottuja ja maalattuja koreja käytetään uhrilahjojen kantamiseen temppeleihin.
Gogal ja Dulari Devi kuuluvat Nepalin kaikkein marginalisoiduimpaan dalit-ryhmään. Se tarkoittaa, että he ovat kumpikin tottuneet raatamaan erilaisissa hanttihommissa jo lapsesta saakka. Kumpikaan ei osaa lukea tai kirjoittaa.
Pariskunnan koti sijaitsee alueella, jossa ihmiset ja kotieläimet kuljeskelevat jatkuvana virtana ja tie muuttuu herkästi monsuunikauden sateissa herkästi mutaiseksi. Talot ovat itse rakennettuja, pääosin niissä on vain yksi kerros. Osa perheistä asuu vuohiensa ja kanojensa kanssa samassa tilassa.
Suurimpia ongelmia yhteisössä aiheuttaa se, ettei iso osa väestöstä ole käynyt koulua ja elämästä selviytyminen on hanttihommien varassa.
Luku- ja kirjoitustaidon puuttuminen on vaikuttanut paljon siihen, minkälaisia mahdollisuuksia Gogalilla ja Dulari Devillä on elämässään ollut. Ennen kaikkea elämä on ollut köyhää, ja kaksikko on raatanut erilaisissa raskaissa töissä. Nyt vanhuuden kynnyksellä ja terveyden hiipuessa pariskunta on joutunut pohtimaan uusia tapoja turvata tulevaisuutensa.
Gogal Malikin toinen jalka rampautui osittain, kun hän oli 11-vuotias. Se on rajoittanut hänen kykyään tehdä fyysisiä töitä. Toisaalta juuri koulutuksen puute on estänyt sellaisten töiden tekemisen, joihin ei tarvita liikuntakykyä.
”En koskaan päässyt kouluun. Ei siihen aikaan ymmärretty koulutuksen tärkeyttä. Asiat ovat onneksi muuttuneet. Ennen ihmiset kärsivät enemmän myös nälästä”, Dulari Devi sanoo.
”Ennen emme saaneet ruokaa päivinä, jolloin ei ollut töitä. Nyt saamme tukea ja ruokaa joka päivä”, Gogal Malik jatkaa.
Elämä on ollut vaikeaa, mutta sellaista se on monelle muulleki yhteisön jäsenelle. Dulari Devi ja Gogal ajattelevat asioiden olevan nyt melko hyvin, mutta tulevaisuus arveluttaa, sillä he, kaksi ikääntyvää ja sairastelevaa ihmistä, ovat toisistaan vastuussa.
Pariskunnalla on kaksi poikaa ja viisi lastenlasta, mutta he asuvat muualla. Se ei ole kovin tavanomaista, sillä yhteisössä pojat yleensä jäävät perheidensä kanssa asumaan vanhempiensa kotiin.
”Olen ihan tyytyväinen elämään nyt. Ajat ovat olleet vaikeampiakin”, sanoo Gogal.
Vieressä istuva vaimo nyökyttelee.
”Olemme kokeneet terveysongelmia, mutta onneksi saimme ostettua lääkkeitä. Puolisoni pitää minusta huolta”, Dulari Devi sanoo ja aloittaa punomaan uutta korin pohjaa.
Porsaat tuovat vanhuudenturvaa Nepalissa
Gogal ja Dulari Devi ovat pari vuotta aiemmin saaneet Kirkon Ulkomaanavun hankkeen kautta tukea sikojen kasvattamiseen. Porsaiden myynnistä he saavat hyvän lisän tuloihinsa.
”Kaksi vuotta sitten saimme omat kolme porsasta. Sitä ennen hoidimme muiden sikoja, kunnes ne olivat myynti-ikäisiä. Valitsimme sikojen kasvatuksen, koska se on melko helppoa eikä sitä varten tarvitse omistaa maata eläinten laiduntamista varten”, kertoo Gogal.
Karvaiset emäsiat saavat päivisin kuljeskella vapaana ja tonkia syötävää naapurustosta. Iltapäivällä ne palaavat imettämään suojassa emäänsä innokkaalla tervehtiviä porsaitaan. Siat ovat turvanneet pariskunnan toimeentuloa vanhemmilla päivillä.
Viidenkymmenen vuoden yhteiselo on hionut toisilleen tuntemattomista nuorista yhteistyötä saumattoman oloisesti tekevän parivaljakon.
”Puolisoni on hyvä mies. Emme tappele. Käymme hyviä keskusteluita ja teemme töitä yhdessä”, Dulari Devi kertoo.
”Vaimoni on tottelevainen ja tekee sen, mitä pyydän häneltä. Minulla on hyvä vaimo”, Gogal Malik jatkaa.
Onko Gogal Malik yhtä tottelevainen?
”Kyllä hän tottelee, mutta vammansa vuoksi hän ei aina pysty tekemään kaikkia asioita. Minä teen, mitä hän ei pysty”, vaimo vastaa.
Rahankeräyslupa:
Kirkkopalvelujen keräyslupa Manner-Suomessa RA/2020/639, voimassa toistaiseksi.
{uuid:undefined}